Metsien arvopuulle arvonsa mukainen käyttö

Suomessa on nyt voimakas pyrkimys puurakentamiseen. Tämä onkin luonnollista metsien maassa sekä kotimaisen uusiutuvan materiaalin, työllisyyden, kansantalouden kuin myös nykyaikana tavoitteellisen ilmastopolitiikankin kannalta. Suomessa on myös teollisia yrityksiä puutalojen valmistukseen jo aiemmin vapaa-ajan puurakennuksia valmistaneiden yritysten rinnalla. 

Keuruun kaupunginvaltuuston retkellä kävimme kaupunginjohtaja Hannu Marssin johdolla Etelä-Pohjanmaalla muutama vuosi sitten tutustumassa teolliseen asuinrakennusten valmistamiseen. Keski-Suomi on jo pitkään ollut tunnettu useammastakin vapaa-ajan puurakennuksia valmistavista yrityksistä, joille ulkomaan vienti on varsin merkittävässä asemassa toiminnoissaan.

Puukerrostalot clt-rakenteisina ovat suomalaisina vientituotteina valloittamassa sijaansa maailmanmarkkinoilla. Kaikkea sitä, mitä puurakentamisessa vielä voidaan tehdä, ei liene vielä keksittykään. Puun monet ominaisuudet odottavat vielä käyttäjiään maailmalla. Vaikka juuri nyt eri tuhojen markkinoille tuomat puumäärät alentavatkin vientipuun hintoja kuten sotien tuomat epävarmuustekijät suomalaisen sahatavaran vientimaissa, voi katsoa luottavasti tulevaisuuteen.

Suomalainen puu kestää vuoisisatoja rakennuksissa, jos niiden katoista pidetään huolta ja rakennukset ovat terveesti rakennetut, kuten menneinä vuosisatoina yleensä oppinsa vanhemmilta rakentajilta saaneet rakentajat osasivat. Näkyvimpiä osoituksia ovat puukirkot ja vanhat pappilat sekä kartanot siellä, missä ne ovat tulipaloilta säästyneet. 

Viime sotien jälkeen siirtoväen asutus niin maaseudulla kuin taajamissakin kerrostaloja lukuun ottamatta tapahtui puisten asuinrakennusten avulla. Maaseudulla olivat kenttäsirkkelit ja pienet sahayritykset arvossaan tuona aikana. Tuolloin syntyivät myös puiset teolliset omakotitalot, joita mm. Alavuden puunjalostustehdas teki suuret määrät Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Samoin tuolloin uudentyyppinen Espoon Tapiolan "puutarhakaupunki" syntyi nopeasti puisista taloelementeistä rakennettuna.

Mutta missä on perinteinen talojen hirrestä rakentaminen? Puuttuvatko osaajat vai puuttuuko puuta? Väitän puuta löytyvän, jos sitä etsitään ja siitä maksetaan arvonsa mukainen hinta. Väitän osaamistakin löytyvän tai sitä voidaan ainakin hankkia vanhoista hirsirakentamisen sukupolvisista viisauksista. Ainakin Keski-Suomessa löytyy etsittäessä tukkipuita, joista saa kahdeksan metrin hirsiä seitsemän tuuman tai jopa kahdeksan tuuman latvavahvuuteen. Kuuden metrin pituus vastaavin latvavahvuuksin on jo helpompi löytää monistakin metsistä rakennushirsiksi.

Nyt nämä arvopuut, jollaisia aikanaan käytettiin myös laivojen mastoihin, kirkkojen rakentamisiin, talojen kurkihirsiksi ja komeisiin hirsitaloihin menevät koneellisissa hakkuissa ihan tavalliseksi sahatavaraksi, mitä saisi paljon vaatimattomammastakin tukkipuusta. Pahimmassa tapauksessa nämä uljaat metsän honka- ja kuusikuninkaat ja -kuningattaret saattavat joutua muun puuaineksen mukana sellukattilaan. Nuoret metsäkoneitten käyttäjät tekevät metsissä sitä, mitä tehtaalta käsketään eikä ohjeista ole poikkeamista, arvopuun menetys jää metsänomistajan vahingoksi, joka onnekseen ei yleensä menetystään tule koskaan tajuamaankaan. 

Suurten ja muutoinkin tiukkasyisten puiden aines tulisi löytää suomalaisen mekaanisen puunjalostuksen arvokkaana raaka-aineena. Vielä tätä arvokasta varallisuutta on metsissämme, mutta siltä puuttuvat asiansa tajuavat ostajat ja käyttäjät. Samaan aikaan Suomessa myös valitetaan tiukkasyisen ja laadukkaan erikoispuutavaran pulaa sekä perinnerakentajien että muiden sitä haluavien tahoilta. Tätä puutavaraa nyt tuodaan ja kalliiseen hintaankin ulkomailta, kun Suomesta ei tarvitsijoille löydy. 

Tilanteeseen on saatava muutos. On luotava erikoispuulle markkinat. On luotava tätä tarkoitusta varten yrittäjyyttä jalostukseen ja jatkojalostukseen ja edelleen ulkomaille tapahtuvaan vientiin. Näin voitaisiin saada maaseudulle ja maakuntiin tuloja ja elinvoimaa sekä suomalaisen puun imagoa moninaisiin tuotteisiin soveltuvana.  

Nyt koneellisissa hakkuissa metsiin jää lahoamaan järeiden tukkipuiden tyviä parinkin metrin mittaisina tukkeina. Nämä ovat kuitenkin mitä arvokkainta erikoispuuta, jota puuttuu mm. puisten soitinten rakentajilta. Näistä tyvipölleistä voisivat kitaroiden ja monien muiden soitinten rakentajat saada tarvitsemaansa ainesta hyvin akustisin ominaisuuksin. Nykypolitiikan mukaisiin jättöpuihin löytyy kyllä taatusti vähempiarvoistakin ainesta. (Muutoin 1970-luvulla oli metsäpolitiikka, että metsään ei saanut jättää mitään ylimääräistä puuta levittämään tuholaisia! Olisikohan nytkin parempi, että luonnonsuojelijat ahkeroisivat pesäpönttöjen rakentamisissa metsiin puukiipijöille ja muille linnuille? Kuusi- ja havupuun jättämiset metsään merkitsevät varmasti tuholaisten leviämistä. Nytkin ovat kohta ajat, jolloin toukka tekee metsään jätetyssä ja kaatuneessa puussa pitkää päivää!)

Ystäväni "Arppa" Äänekoskelta suositteli Suomeen perinteisten kuuden ja jopa kahdeksan metrin pituisista ja latvamitaltaan kahdeksan tuuman vahvuisista vuoluhirsistä rakennettavien talojen rakentamista. Jalo ja kovasti kannatettava ajatus! Nämä tulisi kuoria huhtikuun keväällä ja jättää pihkoittumaan kuivaan ja tuuliseen paikkaan kesäksi, jotta pihka luonnon omana suoja-aineena antaisi ulkoseinään sukupolvia kestävän sääsuojan. Rakennusten sisäpuolelta tietenkin hirsistä tulisi pihka kuoria pois, jotta seinään nojailtaessa ei pihka tarttuisi vaatteisiin. Jos rakennuksissa olisivat kunnon reilut räystäät, kuten oppimestarit ennen osasivat tehdä, rakennukset kestäisivät vuosisatoja. Vain sodat ja tulipalot voisivat olla uhkia.

"Arppa" suositteli edelleen kuntia rohkeasti kaavoituksessaan suunnittelemaan perinteisten hirsitalojen alueita. Olisikohan tällaiseenkin nyt mahdollisuutta, kun etätyö ja maallemuutto on ennalta-avaamattoman myönteisessä kehityksessä? Hirsitalojen eristeinä tulisi käyttää kotimaista pellavaa tai hamppua. Olisikohan tässä mahdollisuutta peltojen omistajille? Jos löytyisi tuottajia, tarvitaan myös jalostusta ja kauppaa kokonaisuuden toimintaan. Mielestäni kaikki tässä kirjoittamani on myös ekologista ja ilmastoystävällistä toimintaa, jolle nyt luulisi ajan tuulien puhaltavan myönteisesti.