Lastenpäivänä 2022

Olen saanut kutsun sunnuntaille 20.11.2022 Eduskuntatalon portaille käyttämään lyhyttä puheenvuoroa YK:n lastenpäivänä. Aion noudattaa kutsua, kun siihen olen saanut järjestettyä mahdollisuuden. Koen asian kaikin tavoin aiheelliseksi ja tärkeäksi.

Lastenpäivän viettäminen on varsin aiheellista aina ja juuri tässä ajassa. Esimerkiksi Keuruun kaupunki otti käyttöön sanat: "Lasten Keuruu". Tällä haluttiin erottautua positiivisesti. Se, mikä on hyvää lapsille, on hyvää kaikille. Aikanaan keskikoulussa oli ylimmällä luokalla perhekasvatuspäivä. Vaikka oppikoulussa olivat matematiikka ja vieraat kielet tärkeimpiä monien mielestä, haluttiin perhekasvatusta myös kokonaisen päivän verran oppivelvollisuuden päätösvuonna.

Miten on nyt? Annetaanko nyt luomisjärjestyksen mukaista sukupuoli- ja perhekasvatusta? Annetaanko tätä kristillisen arvopohjan mukaan, että sukupuoliyhteys miehen ja naisen välillä kuuluu avioliittoon? Onko tätä rippikouluopetuksessakaan? Tosiasia on edelleen se, että vain mies ja nainen voivat saada lapsen. Tälle luomisjärjestyksen kestävälle perustalle syntyy perhe.

Tämän periaatteen tulee olla kirkkaana esillä opetuksessa ja lainsäädännössä. Tämän luomisjärjestyksen selkeän periaatteen on edelleen ohjattava kaikkea kasvatustyötä. Vaikka on avioeroja ja eri elämäntilanteita, ne eivät saa estää ihanteen opettamista kaiken perustana. Tämän periaatteen ja ihanteen kautta voidaan luoda myös parasta lapsille.

Suomessakin on moniin eri uskontoihin kuuluvia kuten itsensä uskonnottomiksikin mieltäviä. Mutta kaikkien kohdalla on yhteistä syntyminen, mihin tarvitaan sekä miehen että naisen sukusolujen yhtymistä uudeksi elämäksi. Oikeat perhearvot ovat lähtökohta hyvälle lapsuudelle ja elämälle. 

Vanha afrikkalainen viisaus opettaa, lasta eivät kasvata vain vanhemmat, vaan siihen tarvitaan koko kylä. Vaikka tuo kylän tehtävä on nyky-yhteiskunnassa uskottu koululle, niin se ei kuitenkaan riitä. Miten saataisiin kokonaisvaltainen elämänohjaus toteutumaan lasten ja nuorten kohdalla? Miten elämänhallinta toteutuu aikuisten ja vanhempienkaan kohdalla? Nämä ovat suuria kysymyksiä ja varmastikaan yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei liene.

Kun näin on tarvitaan juuri ihanteita ja tavoitteita, joita kohti haluttaisiin pyrkiä. Siksi ihanteet eivät saa kadota, vaikka niitä ei kyetä saavuttamaankaan. Oikea ja väärä on kyettävä erottamaan elämässä ja poliittissa ratkaisuissa. Tarvitaan ihanteita ja oikeita perhearvoja.

Silloin voidaan yrittää luoda hyvää lapsillekin. Jumalan siunausta koteihin ja lapsille!