Itsenäisyyspäivän 2022 illalla

Aihe: Itsenäisyyspäivän 2022 illalla

 

Itsenäisyyspäivä on joutunut jo iltaan. Puolilta päivin osallistuin sanankuulijana itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Vantaankosken seurakunnan Virtakirkossa. Louhelassa sijaitseva Vantaankosken seurakunnan kirkko on ollut jo muutamia vuosia odottamassa kunnostustaan epäillyn homeongelman vuoksi ja siksi Colosseumiksi nimetty entinen Imatran Voiman talo tarjoaa hyvinkin tarkoituksenmukaiset tilat Vantaankosken seurakunnalle läntisellä Vantaalla.

Seurakunnan alueeseen kuuluvat mm. Myyrmäki, Kaivoksela, Louhela, Kivistö, Seutula, Vehkala ja näiden lähialueita. Aiemmin jumalanpalveluspaikkoja alueella olivat mm. Kaivokselan kirkko Kaivokselassa ja Martinristi Martinlaaksossa. Kaivokselan kirkko tuhoutui muutamia vuosia sitten tuhopoltossa ja kauppakeskus, missä Martinristi sijaitsi on purettu ja uusi Martinristi on pienimuotoisten tapahtumien paikka. Muutamia kertoja kuukaudessa jumalanpalveluksia on myös Kivistön kirkossa sekä harvemmin tunnelmallisessa noin satavuotiaassa puurakenteisessa Seutulan kirkossa.

Virtakirkon sanajumalanpalveluksessa oli upea torvisoittosäestys virsille Vantaan soittoviisikon toimesta. Lumikelistä ehkä johtui, että jumalanpalveluksessa oli vain kymmenen sanakuulijaa. Ellen olisi ollut mukana osallistujia olisi ollut alta kymmenen, mikä on Virtakirkossa ainutkertaisen vähän. Ehkä Vantaankoskella ei ole itsenäisyyspäivän kirkkoperinnettä toisin kuin maaseudulla, missä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksiin liittyvät kunniakäynnit sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeillä.

Suomessa itsenäisyyspäivän perinteet ovat vanhastaan vakavahenkiset, sirkustunnelmaa itsenäisyyspäivään ei Suomessa liity. Syynä voi olla kylmä vuodenaika ja itsenäisyytemme uhrit eri sodissa. Useita kertoja olen ollut itsenäisyyspäivänä, sankarivainajien muistopäivänä tai pyhäinpäivänä puhujana kunnianosoituksissa. Ensimmäisen kerran olin abiturienttikeväänäni 1967 kaatuneitten muistopäivän tilaisuuksissa.

Haluan, että nämä arvokkaat perinteet jatkuvat. Olen sanonut, että karjalaisista ja isänmallisista tehtävistä en kieltäydy. Multialla erityisesti tarvittaisiin aktiivisuutta karjalaiseen toimintaan. Kirkon pääsisäänkäynnin äärellä olevalle Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ei aina tuotu seppelettä tai muuta huomionosoitusta, koska Multialla karjalaiset vaikuttajat ovat vähentyneet kirkkoherra Osmo Tarkin poistuttua.

Hänen aloitettaan oli Multian Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin hankkiminen. Sain kunnian kohta pappisvihkimykseni jälkeen 4.9.1972 Lapuan hiippakunnan piispa Eero Lehtisen toimittaman piispanmessun jälkeen. Multialla oli meneillään piispantarkastus. Oma tehtäväni oli tuolloin Keuruun seurakunnan vt. kappalaisen virka, mikä vaihtui 1.11.1972 Keuruun seurakunnan virallisen apulaisen (nyk. seurakuntapastorin) viraksi. 

Virallinen apulainen oli oikeutettu antamaan virkatodistuksia kirkonkirjoista, mitä oikeutta ei ollut papiston apulaisella. Molemmat virat olivat piispan/tuomiokapitulin määrättävissä hiippakunnassa sinne, missä tarvetta oli. Käytännössä viralliset apulaiset olivat kuitenkin lähes kappalaisten tavoin vakinaisia virkamiehiä seurakunnissa. Ainostaan Oulun hiippakunnan piispa Hannes Leinonen kierrätti virallisia apulaisia hiippakunnassa, kuten tapahtuu armeijan upseerienkin kohdalla. Koska papeilla olivat eduskunnan vahvistaman palkkauslain mukaan virka-asunnot (Kirkkoherralla viisi, kappalaiselle neljä ja muulla papilla kolme huonetta) ei kierto seurakunnissa tuottanut huolta asunnon hankinnoissa. 

Nyt käytännöt ovat jo aikoja sitten muuttuneet. Verotus teki virka-asunnoista 1970-luvulla epäedullisia, monet laskivat maksavansa kymmenessä vuodessa veroissa omakotitalon hinnan. Samalla 1,11.1972 sain myös määräyksen Keuruun tehtävän ohella Mäntän seurakunnan osa-aikaiseksi viralliseksi apulaiseksi. Koska Mäntän silloinen erinomainen ja lämminsydäminen kirkkoherra Jaakko Heikinheimo sairasteli hoidin käytännössä yksin myös Mäntän papiston tehtävät aina 6.3.1973 saakka. Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulissa todettiin annetun virkamääräyksen jälkeen, että nyt on kaupunkiseurakunta ovo. (oman viran ohella) papin varassa. 

Kauppala Mäntästä tuli kaupunki uudenvuodenyönä 1.1.1973. Toimitin yöjumalanpalveluksen, vesperin alkaen 31.12.1972 kello 23.00 ja tasan puolelta yöltä kauppalanjohtaja Jermu Laine totesi asian puheessaan nyt muuttuneensa kaupunginjohtajaksi. Kirkon edessä oleva kauppatori oli täpötäynnä väkeä. Jumalanpalvelus tuli kaiuttimista myös täpötäynnä olevasta kirkosta torille. Kanttorina oli Erkki Toikka, jonka kanssa teimme hyvää yhteistyötä puolen vuoden ajan. 

Joulua ja konfirmaatiomessua lukuun ottamatta Mäntän kirkkoväki oli vakio 22-24 sanankuulijaa riippuen siitä monelleko henkilölle tarjosin kirkkokyytiä. Itsenäisyyspäivä myös täytti Mäntän pienen kirkon kirkkoväestä silloisen perinteen mukaan. Pidin työstäni Mäntän seurakunnassa ja minua pyydettiin jatkamaan siellä ja näin olisin tehnytkin, ellei minulla olisi ollut syitä asua ja toimia Keuruulla. En tuolloin osallistunut kunnalliselämään ja kun siihen 1977 nuorimpana valtuutettuna Keuruulla tulin, tavoitteenani oli "tulla käymään vain eikä olemaan" ja päämäärä oli se, mikä toteutui vasta kevättalvella 1999. Kunnalliselämä on pitänyt otteessaan "vähän pitempään". Haluan Keuruun ja koko Keurusseudun uuteen nousuun.

Mäntän seurakunnan kirkko on upea taidekokemus jo itsessään ja uudehko siunauskappeli oli kokemukseni mukaan juhlava hautaan siunaamisten ja pyhäillan hartaushetkien paikka. Olen merkittävän osan virkaurastani hoitanut myös sivuvirkaa. 1.3.1973 alkoi työni osa-aikaisessa Keuruun varuskunnan sotilaspastorin tehtävässä ja tämä jatkui 31.12.1990 saakka. Tuolloin oli jo tavoitteeni eduskuntatyö, mutta se alkoi vasta kevättalvella 1999. Sivutoimisen sotilaspapin työni jälkeen melko pian saatiin Keuruulle päätoiminen sotilaspastori. Minun sotilaallisen urani aikana Keuruun varuskunta oli suurin sivutoimisella papilla hoidettu varuskunta maassamme.

Hyvää aikaa itsenäisyyspäivän illasta kohti joulua!