Joulunaikaan 2022

Joulutervehdys Laurilta

Joulu tätä kirjoitettaessa on jo aivan ovella. Toissa päivänä oli Tuomaan päivä, mikä vanhan sanonnan mukaan tuo joulun. Sama päivä on maankierrossa myös talvipäivän seisauksen ajankohta, jolloin laskennallisesti vuoden lyhyimpänä vuorokautena alkaa taas päivän valoisa aika pidentyä. Näin joulun alta voi jo alkaa tähyillä kohti juhannuksen suvea jokaisessa aamuin koitossa.

jouluun liittyvät perinteet eri tavoin kunakin aikana. Lapsuuteni joulut olivat Multian Riuttakoskella maalaistalossa, missä arjen työt olivat joulun pyhinäkin navetassa. Lapsuuden aikana oli paras lehmä äitini Ylivieskasta kodista annettu "Reivitär". Mutta sen synnyttämisen aika usein ajoittui jouluun. 

Ja ainakin kahdesti oli jouluyöllä kutsuttava eläinlääkäri auttamaan poikimahalvauksen saanutta lehmää ylös. Vaikka naapurin puhelimella Riuttakosken sahalta, missä oli kylän ainut puhelin, oli jo päiväaikaan soitettu Keuruun eläinlääkäri Börje Vuorentielle asiasta, hän monilta työkiireiltään ennätti paikalle vasta aamuyöllä jouluyönä. Hän oli tavattoman ahkera ja nopeatoiminen eläinlääkäri, Suomen eläinlääkärien nopein juoksukilpailuissa. 

Maanteilläkin hänet tunnettiin varsin kiireisestä ajotavastaan kaikilla keleillä. Kolareita ei tietääkseni hänelle koskaan sattunut. Hän otti myös jalankulkijoita kyytiin avuliaana ihmisenä kyytiinsä auttaakseen heitä matkan teossa. Kaskuna kerrotaan erään naisen Vuorentien kyytiin noustessaan sanoneen, "Kyllä, mutta kun ei vain joutuisi sen ajohullun eläinlääkärin kyytiin". Jouluyön aamuneljän aikaan äitini pahoitteli, että kun joutuu tohtoria näin jouluyönäkin vaivaamaan, niin vastasi, että muutoinhan olisi lehmä kuollut. 

Isäni päätti kuitenkin, että seuraavana jouluyönä ei tohtoria vaivata ja kun kesällä kävimme äitini kanssa hänen synnyin kodissaan Ylivieskassa oli tuona aikana käynyt Riuttakoskella osuusteurastamo Itikan auto. Minun ja äitini ei tarvinnut saada silmiin tippaa, kun miltei perheenjäseneksi koettu upea lehmä oli poistunut, mutta Reivittären jälkeläiset sitten täyttivät navetan ja laidunmaat aina kesään 1978 asti.

Papin työssä joulunaika on ollut täyttä menoa. Muistan tätä vain hyvällä, koska tiesin näin olevan työnkuvan. Kansanedustajana ollessani olin usein Multian seurakunnan tapaninpäivän pappina. Tuolloin Kirkkolaki vaati jokaisena pyhäpäivänä pidettävän jumalanpalveluksen seurakunnan kirkossa. Tapaninpäivän kirkkoon saapuessani jo aavisteli aamunkoiton aikaistuneen talvipäivän seisauksesta. 

Vanhan sanonnan mukaan päivä on jo tapaninpäivänä kukonaskelta pitempi. Tapaninpäivän tekstit avaavat myös Stefanuksen näkymän meitä ympäröivästä näkymättömien todistajien joukosta. Stefanus sai nähdä tämän todellisuuden marttyyrikuolemassaan. Tapanin päivä on kristittyjen veritodistajien eli marttyyrien muistopäivä kirkkovuodessamme ja sanoma on kuin vastakohta joulun idyllille. Molemmat ovat todellisuutta. 

Joulun väri on valkoinen. Tapaninpäivän väri on punainen, veren ja marttyyriuden väri. Jos missä on tapaninpäivänä jumalanpalvelus, kannattaa mennä kirkkoon. Tapaninpäivää on voitu ja voidaan viettää myös toisena joulupäivänä, jolloin on mahdollista käyttää joulun eri tekstejä vaihtoehtoisesti jumalanpalveluksissa. Nykyään monet kirkot ovat tapaninpäivänä ihan kiinni ja se on mielestäni vahinko kaikin tavoin eikä tee oikeutta Raamatun kokonaissanomalle. 

Jotkut saattaisivat joulukiireiden väsytyksen jälkeen ennättää paremmin vasta tapaninpäivänä kirkkoon, jolloin kirkoissa ei taatusti ole ainakaan tungosta. Itse koen kaikkien antoisimpana kirkon penkissä olijan kokemuksena sen, että kirkossa ei ole tungosta. Tähän kokemukseen alkaa Keuruun kirkossakin päästä yhä useampana pyhäpäivänä. Suuresta kirkosta poistuttaessa on kuitenkin pääovella aina pientä tungostakin.

Tapani on jostakin syystä historiassa muodostunut myös hevosmiesten pyhimykseksi. Siitä olivat maaseudulla perinteet rekiajeluista tapaninpäivänä. Kirkkokäsikirja tuntee kolmannen ja neljännenkin joulupäivän, mutta niiden vietoista pyhäpäivinä on luovuttu jo monia sukupolvia sitten historian varrella, koska katsottiin, että rahvaan pitää töitäkin tehdä eikä pyhiä juopotellen viettää.

Viime sotien aikana ja nyt Ukrainan sodan aikana kohtaavat joulunakin suurin pahuus ja suurin rakkaus. Raamatun sanomasta tiedämme niin arkisten asioiden kuin suurimman vääryyden keskeltäkin, kumpi on lopulta voimakkaampi. Stefanus sai nähdä taivaat avoinna pahuutta suuremman todellisuuden. Jouluyönä arkisessa työssään eläinlääkäri täytti kutsumustaan. Jouluyön paimenet olivat työssään. Kaikkivaltiaan Jumalan todellisuus on läsnä tämänkin ajan vaiheissa riippumatta meidän ymmärryksestämme. Paimenten ja Stefanuksen näkemät asiat on tallennettu meille ikkunaksi todellisuuteen, mikä suurempi kuin pahuus.

Olen tässä keskittynyt toiseen joulupäivään aika monella rivillä. Meillä nykykulttuurissa alkaa joulu päättyä jouluaattoon ja mielestäni voimme menettää ehkä liian paljon itse joulusta ja koko joulunajasta, mikä minun kouluaikana jatkui ainakin loppiaiseen ja vasta silloin vietiin joulukuuset sisältä pois. Elämmekö nykyään joulun jo ennen joulua? Menetämmekö silloin itse joulun?

Hyvää. levollista ja rauhallista Joulua Sinulle ja lähipiirillesi!