Jouluyön rauha Lapin Käsivarressa 1944

Jouluyön rauha Lapin sodassa 1944

Monet keuruulaiset muistavat Rajavartioston palveluksessa työnsä tehneen ja Keuruulla eläkevuosiaan viettäneen majuri evp. Pekka Suhosen.

Hänet tunnettiin taidemaalarina ja erityisesti maisemakuvaajana taitelijan välinein. Pekka oli harrastanut maisemamaalausta koko elämänsä ajan. 

Nuorena rajan upseerina Pekan kuvataideharrastus oli havaittu myös valtakunnan rajan toisella puolella. Siellä tiedettiin myös Pekan syntymäpäivä ja Pekka sai yllätyslahjaksi syntymäpäivänään rajan toisen puolen kollegoiltaan piirustusvälineet. Keuruun taidevarastoissa, monissa kodeissa ja laajemminkin maassamme on hänen akvarellejään.

Halusin saada syntymäkotini maisemista Pekan  maalauksen Riuttakosken ääreltä syysruskan maisemia taiteeksi ikuistettuna. Kiertelimme syysruskan maisemissa Riuttakosken rantoja. Tuolloin oli vielä ehkä maakunnan upein 235 metriä pitkä kaarteita tekevä ja alaspäin virtaukseen kapeneva uittorännikin olemassa. Sodan veteraanille ennätti kuitenkin tulla kutsu viimeiseen iltahuutoon ennen taidemaalauksen valmistumista ja en tullut saamaan Pekan maisemissa hahmottelemaa taulua.

Pekka kertoi sodan ajan ja työuransa kokemuksista. Nyt jouluaaton iltana 2022 tulee mieleen Pekan kertoma tosiasia Lapin sodan 1944 jouluyöstä Lapin Käsivarressa. Tuolloin elettiin syksyyn ja alkutalveen nähden suhteellisen rauhallista asemasodan aikaa rintaman molemmilla puolilla.

Tuli jouluyö. En muista kummalta puolen rintamaa oli aloitettu Pekan kertomuksessa kautta kristikunnan tunnettu joululaulu "Jouluyö, juhlayö". Mutta jouluyönä Lapin Käsivarressa tästä joululaulusta muodostui vuorolaulu rintaman molemmin puolin. En tullut kysyneeksi Pekalta, kuinka kauan tuo joulurauha kesti. Meidän oli kiinnitettävä huomiota, ettemme liukastuneet syksyn lehtien verhoamilla Riuttakosken kivillä.

Nyt joulun alla on jälleen kerrottu ensimmäisen maailman sodan länsirintamalla tapahtuneen näin. Mutta tiedetäänkö enemmälti, että näin tapahtui suomalaisten ja saksalaisten välisellä rintamallakin? Voi olla komppanian kirjurit tapahtumille tarkkoina merkitsijöinä ovat kirjanneet tämän, pidän sitä hyvinkin mahdollisena. 

Mutta vaikka tavoittelemaani Pekan tekemää taulua en tutuista maisemista tullut saamaankaan, sain kuulla mielestäni erittäin arvokasta historiaa jouluyön Lapin sodan ajalta. Joulun ja sodan todellisuus on ollut isäni kokemusta talvisodan Kollaan etulinjasta, missä äänimaisemat olivat ihan muuta kuin kristillistä joululaulua isäni kertoman mukaan. Legendaarinen sotahistorian valokuva tosin näyttää joukkueen kenttähartauden etulinjan tuntumasta, mutta kuva ei kerro sodan todellisuutta ja ääniä ympäriltä.

Talvisodan jouluun kuului äitini syntymäkotiin Ylivieskaan suruviesti hänen Olavi-veljensä katoamisesta jäljettömiin Kannaksen Summan lohkolla vastapuolen tykistön täysosuman tullessa suomalaiselle tykille. Sankarihauta ilman sankarivainajaa Ylivieskan sankarihautausmaalla kertoo talvisodan joulun ajan kovaa muistoa. Vaikka sotiemme veteraanit ovat miltei kaikki poistuneet, viime sotien kokemukset ovat historiaamme, minkä muistaminen ei saa koskaan unohtua. Vain historiansa tunteva kansa ansaitsee itsenäisyyden.