Espoon ja Kauniaisten opettajien tapahmassa

Olin kutsuttuna monien muiden Uudenmaan eri puolueiden kansanedustajaehdokkaiden kanssa Helsingissä olleessa Espoon ja Kauniaisten OAJ:n järjestämässä iltapäivätilaisuudessa. Opettajat vierailivat kunkin puolueen esittelypöydän luona.

Halusin olla mukana, sillä olen ollut Uudellamaalla opettajana Espoon Viherlaaksossa ja Lohjalla ennen papin tehtäviä. Opettajana olin epäpätevä sekä muodollisesti että nyt jälkeenpäin ajatellen erityisesti käytännössä. Tekisin nyt kaiken ihan toisin. Haluaisin nyt moitteiden sijaan kannustaa ja rohkaista ja ihan henkilökohtaisesti. 

Ihailin ja arvostin tapahtumassa kohtaamiani opettajia ja he kertoivat juuri näin tekevänsäkin. Espoon Viherlaaksossa olin maisteri Ritva Salmenkiven sijaisena. Hän toimi tuolloin Espoon valtuuston puheenjohtajana ja miehensä oli tunnettu kansanedustaja Antero Salmenkivi.

Ritva Salmenkivi oli erittäin hienosti paneutunut oppilaittensa kotitaustaan ja tunsi monia oppilaiden vanhempia. Arvostan tätä edelleen. Lohjalla kävin Helsingistä käsin päivittäin linja-autolla liikkuen. Bussiyhteydet soveltuivat oikein hyvin.

Arvostan kohtaamiani opettajia. Sain olla itseäni paremmassa seurassa heidän kanssaan. Huomasin ilokseni, että he myös arvostivat opettajakokemustani. Kerroin heille olleeni opettajana myös Tervakoskella (Janakkalan kuntaa), Vaasassa ja Kiikassa, mikä kuntaliitosten jälkeen on nykyään Sastamalaa.

Lohjalla oli hienoa tutustua seutuun, mikä oli kiinnostanut jo koulupoikana maantiedon oppitunneilta, koska Multian syntymäkotiini syksyisin tilattiin postitse lohjalaisia omenoita. Vaasassa rehtori Olavi Niemi toimi myös kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Kun viime keväänä sain Suomen Yrittäjien ja Kunnallisjohdon päivillä Vaasassa oli heti takkinarikalla vastaanottamassa entinen oppilaani, hän teki talkoilla hyväntekeväisyystyötä nuorten urheilutoiminnalle Vaasassa.

Opettajakokemusteni jälkeen työt veivät papin tehtäviin pitemmäksi aikaa Keuruulle sekä seurakunnan että Puolustusvoimien palvelukseen sotilaspastorina. Minulle kansanedustajan tehtävä on lapsuudesta lähtien kodin kannustamana kutsumustehtävä edistää oikeudenmukaisuutta ja jokaisen hyvää. 

Tähän mennessä olen saanut olla kolme kautta eli 12 vuotta kansanedustajantyössä ja jälleen kerran itseäni fiksumpien ihmisten parissa. En ole joutunut riitoihin kenenkään kollegan kanssa. Vaikka asioista voi toki olla eri mieltä, olen kokenut olleeni itseäni parempien ihmisten kanssa.

Kerroin tapaamilleni opettajilleni 12 vuoden työstäni eduskunnan sivistysvaliokunnassa, jossa sain myös päätöksissä asioita, joista Opetushallituksen silloinen pääjohtaja Veikko Pöyhönen henkilökohtaisesti kiitti upean virkansa viimeisenä työpäivänään. Veikon tunsimme toisemme jo ennen eduskuntatyötäni, mutta asiat liittyivät jo illoin lujasti kouluun ja kasvatukseen.

Nyt olen valmiina työhön, arjen ja elämän asiamieheksi, kuten kollega Keuruun seurakunnassa tehtävääni kuvaili. Kun kansanedustajilta kysytään eduskuntaryhmässä toivomuksia valiokunnista, minun esityksessäni on edelleen työt sekä sivistys- että puolustusvaliokunnissa. Jos senioriteetti ratkaisee kuten aiemmin, tuo esitykseni toteutuu, jos vain pääsen töihin tahtomaani taloon: