Koulujen kristillinen kasvatus tarpeellisempaa kuin koskaan ennen

Koulujen kristillinen kasvatus tarpeellisempaa kuin koskaan ennen

 

Olen pitkäaikaisesti jo ennen 12 vuoden kansanedustajan työtänikin yhteiskunnallisena vaikuttajana toiminut koulujemme uskonnon opetuksen ja puolustusvoimien kirkollisen työn puolesta. Jopa voin todeta niinkin vahvasti, että nämä olisivat useampiakin kertoja jo poistuneet, ilman määrätietoista taustavaikuttamistani. Eivätkä uhat ole edelleenkään poissa, vaikka niitä ei huomattaisikaan.

 

Siksi haluan palata työpaikalleni Suomen eduskuntaa nyt Uudeltamaalta ja edelleen Keskustan listalla. Uusimaa voi tarjota hyvät jopa yllättävän hyvätkin mahdollisuudet mihin tahansa vaalipiiriin verrattuna tulla valituksi eduskuntaan, koska suhteellisen pieni segmentti äänestäjistä riittää saamaan kansanedustajan valituksi. Haluan turvata kristillisen kasvatuksen kouluissamme

 

Olen saanut kohdata nuoria myös hengellisillä kesäjuhlilla. Viimeksi juhannuksen oppikoulu- ja papintyöni paikkakunnalla Keuruulla helluntaiherätyksen juhannuskonferenssissa, jonne usein olen avajaisissa tuonut joko kaupungin tai seurakunnan tervehdyksen.

 

Keskustellessani nuorten kanssa olen havainnut kiinnostusta asioita kohtaan ja kotien hyvän kristillisen kasvatuksen antia. Mutta miten on kristillisen kasvatuksen tilanne maassamme?

Itse olen käynyt koulua, jolloin olivat aamuhartaudet virren ja rukouksen kera jokaisena kouluaamuna.

 

Olen ennen papin, sotilaspapin ja kansanedustajan tehtäviäni toiminut myös kouluissa uskonnonopettaja, jolloin oli vielä oman kouluaikani käytännöt kaikkialla maamme kouluissa. Nyt käytännöt ovat eri tavoin muuttuneet ja koulupäivät alkavat eri tavoin ja vaihtelevin käytännöin maassamme. Onko nyt menetetty yhteydentuntoakin kouluelämässä?

 

Uskonnon opetus on muuttunut ja ennen kaikkea vähentynyt kouluissamme. Tuntuu, että kouluissa käydessäni ja opettajia kohdatessani en enää tapaa entisaikojen mukaisia uskonnonopettajia. Virkojen aikaansaamiseksi opettajilla on muitakin opetusaineita. Näinkin asia voi hyvinkin toimia, mutta mistä tämä kertoo? Onko jopa uskonto vaarassa kadota kouluistamme?

 

Käsite "oman uskonnon opetus" on mielestäni mahdollistava myös elämykselliseen uskontokasvatukseen virren laulamisen ja rukouksenkin muodossa. Tästä keskustelimme ja jopa väittelimmekin eduskunnan sivistysvaliokunnassa. 

 

Oman uskonnon opetuksen ei mielestäni tarvitse eikä pidä olla uskontoneutraalia, koska sen lähtökohdat omassa uskonnossa. Oman uskonnon opetuksessa asioita voidaan katsoa laaja-alaisesti  kirkkomme lähtökohdista. Uskontoa on sanottu myös ns. opettajaherkäksi aineeksi, missä opettajan persoonaan kohdistuu eri tahoilta paineita ja odotuksia, mitkä ovat myös mahdollisuuksia.

 

Haluan kouluihin uskontokasvatusta oppilaiden ikäkausiin sovellettuna lisää mielekkään opetustapahtuman mahdollistamiseksi. Koulun oppitunteja on rajallinen määrä, sen tiedän ja kaikilla oppianeilla on tarkoituksensa. Pidän kuitenkin arvokasvatusta yhtenä koulun perustehtävänä ja oman uskonnon opetus antaa tähän hyvät mahdollisuudet.

Koska monet vanhemmat ja kasvattajat tuntevat suurta epävarmuutta ja kokemuksen puutetta lastensa ja nuortensa kristillisessä kasvatuksessa aikamme eri paineissa, olisi juuri juuri koulun ja varhaiskasvatuksen voitava tarjota tässä sitä apua, mitä eri ikävaiheissa voitaisiin antaa. Suomessa on uskonnon vapaus ja se on nähtävä mahdollisuudeksi kristilliseen kasvatukseen ja oman uskonnon opetukseen. Suomessa on maahanmuuttajienkin parempi elää, jos me olemme parempia kristittyjä elämässämme.