Lauri Oinoselta ennallistamiseen liittyen ajatusta tarjolla Mielipiteet-palstalle

Saako EU:n ennallistamispäätös "rakentaa toisten omistamille tonteille"?

EU:n yksityismetsiin ennallistamisen varjolla kohdistuvat toimet loukkaavat syvästi yksityisomaisuuden käyttöä. Miten saataisiin Itävalta tosi toimiin kaatamaan vääryyteen perustuvaa ratkaisua? Miten voisin päästä lähestymään myös Itävallan johtajia? Haluaisin tukea ja kannustaa heitä kaikissa toimissa kaatamaan ratkaisu. Olisiko Itävallan mahdollista aloittaa ihan uusi asian käsittely, kun nyt on valittu uusi Euroopan Unionin parlamenttikin? 

Suomessahan eduskunnassa kansanedustaja voi aina nostaa asian uudelleen esille. Minä olen tehnyt näin ja saanut myös haluamaani asiaa sitkeällä työllä eteenpäin. Onko vastaavaa menettelyä EU:n parlamentissa? Vai onko jokin muu menettely parempi asian uudelleen esiin nostamiseksi? Mikään päätöshän ei ole yleensä lopullinen, ei ollut YYA-sopimuskaan!

Miksi kukaan ei huomaa, että ennallistamisen varjolla puututaan yksityismetsien syvimpään perusoikeuteen, kun niitä ei saisi käyttää talousmetsinä. Suomessa järvien, jokien ja purojen rannat ovat kaikkein parhaiten säilyneet niin metsä- kuin maatilataloudenkin monimuotoisessa käytössä. 

Rantametsät kasvavat monin paikoin metsän kaikkein arvokkainta puuta, koska on vettä ja valoa runsaasti saatavilla. Tämä havaittavissa järvien, jokien ja purojen rannoilla. Toki on myös erilaisia vesijättömaitakin, joita on voitu käyttää mm. karjan laidunmainakin.

Vanha kysymys kuuluu: "Saako rakentaa toisen tontille?" Nyt EU ennallistamispäätöksellään rakentaa suomalaisten omistamalle metsätalousmaalle valtavia alueita kaikilta rannoilta vähäisimpiä puroja ja norojakin myöten ennallistamisen varjolla suojelualueita.

Koen tämän syvänä loukkauksena yksityismaisuutta ja sen käyttöä kohtaan. Maalla, mitä ei voisi käyttää, tuskin on mitään arvoa, vaikka kustannukset maasta jäävätkin omistajilleen.

Siksi vaadin, että jokaisesta puusta ja jokaisesta neliömetristä maata tullaan maksamaan metsäomistajalle täysi vuotuista tuottoa vastaava korvaus kaikilta niiltä alueilta jokaista neliömetriä myöten, joilla ennallistamisen vuoksi tulee kieltoja tai rajoituksia jatkuvasti. Kertakorvaus ei voi tulla kysymykseen, koska metsäkin kasvaisi jatkuvasti myös uudistettuna sukupolvesta sukupolveen. Siksi korvauksen metsätaloudellisesta rajoituksesta tulee olla jatkuvaa, muutoinhan maa menettäisi arvonsa, kun sitä ei saa käyttää.

Esittämäni menettely voi tuntua hankalalta. Mutta sitä se ei suinkaan ole. Metsän kasvu- ja puustotiedot ovat hyvin helposti saatavilla. Tämä tietenkin tulee maksamaan, mutta niin maksamaan metsänomistajillekin, kun metsiä ei saa suojelualueilla käyttää. Periaatteen tulee olla, jos suojellaan, niin siitä maksetaan täysi korvaus metsäntuottoa vastaavasti. Haluaisin tähän vielä 30 % korotuksen, jotta yksityisen omistajan etu suhteessa valtioon/EU:hun tulisi paremmin hoidetuksi.

On valitettavaa, että Suomi näyttää kuuliaisena EU:n alamaisena ja mallioppilaana jo hyväksyvän väärään menettelyyn perustuvan EU:n ministerineuvoston äänestuloksen. Ainuttakaan vastaääntä en ole vielä havainnut. EU:n tuomaa pakkosuojelua vastaan kuitenkin haluan hyökätä kaikilla rintamilla, olipa muutos mahdollinen tai ei. Metsänomistajille taloudellinen menetys on kuitenkin korvattava sukupolvista toisiin jatkuen metsätalouden ominaisluonteen mukaisesti.

Sama koskee muidenkin toimintojen pysyvää korvaamista kaikilla pakkosuojeluun joutuvilla alueilla. Rantalaiduntaminen saattaa nyt estyä, kun se estyi jo aiemminkin perinteisellä rantametsän laitumella liito-oravien vuoksi. Lisäksi mm. harjujen suojelu on erittäin epämääräinen käsite Suomessa, koska melkein kaikki metsät ainakin Keski-Suomessa voitaisiin periaatteessa katsoa tällaisiksi!

Olen hyvin pettynyt EU:n ennallistamisasiassa tapahtuneeseen maanomistajien oikeusturvaa ja elinkeinoja uhkaavaan ratkaisuun.

Haluan aktiivisesti toimia asian muuttamiseksi. Jos määräyksillä halutaan suojella, siitä pitää myös maksaa omistajille täysi korvaus. Kertakorvaus ei siis ole riittävä, koska silloin käytännössä myös näiden suojavyöhykkeiden omistus poistuisi maanomistajilta ikiajoiksi, koska niitä ei voisi käyttää, alueet tulisivat arvottomiksi nyt ja tulevaisuudessa.

Nykyään jokaiselle metsän aarille ainakin ja jopa neliömetrillekin ja yksittäisille puillekin saadaan satelliittien ja droonien avulla hyvin tarkat tiedot puuston arvosta ja sen vuotuisesta arvokasvusta.  Jokien, purojen ja muiden rantametsien joukossa on sekä erittäin arvokasta tukki/pylväsmetsää että normaalia metsää että heikompituottoisia alueita, mutta nämä ovat pääosin yksityisomaisuutta ja omistajiensa elinkeinotoimintaa. 

 Jos tätä maaseudun perinteistä taloudellista toimintaa estetään tai rajoitetaan, on tulon menetyksestä vuosittain saatava täysi korvaus ja vielä 30 prosentilla korotettuna. Aiemmin oli 1960-luvun lopun vasemmistohallitukseen ja vasemmistoenemmistöiseen eduskuntaan saakka pakkolunastustilanteissa ns. "Korkein käypä hinta", mikä merkitsi 30 % korotusta käypään hintaan, maanomistajan suojana. Haluan tämän käsitteen palautuvan lainsäädäntöön ja käytäntöön.

Mitä ongelmia mahdollisesti ennallistaminen merkitsee ranta- ja metsälaiduntamiselle? Kun olin mahdollistamassa naapurin lampaiden laiduntamista aiemmalla joen/koskenrannan metsälaitumella, tuli tälle kielto maatalous/ympäristöviranhaltijoilta! Kosken rantapuissa oli tehty havaintoja liito-oravista!

Haluan luoda ja edistää toimia, että tästä ennallistamisten aiheuttamien tulonmenetysten täysimääräisestä korvaamisesta saadaan hallituksen esitys. Tässä tarvitsen teidän asiantuntemustanne ja tukeanne. Oikeutta maan ja metsän käyttöön edes purojen rannoillakaan ei saa viedä pois eikä ainakaan ilman jatkuvaa korvausta. Kertakorvaus merkitsee pysyvää menetystä. Eli kun ennallistaminen halutaan jatkuvaksi rajoitteeksi, pitää korvaustenkin olla jatkuvia ainakin niin kauan kuin alueet ovat suojelun piirissä.

Itävallan ympäristöministerin omavaltainen menettely on saatava korjattua vielä jälkikäteen tavalla tai toisilla. Te tiedätte minua paremmin, kuinka se tehdään. Vai onko asia saatavissa uudelleen uudistetussa (ja tiukennetussa) muodossa käsittelyyn?

EU ei lähtökohtaisestikaan voi tajuta suomalaista metsätaloutta edes alkuunkaan eikä sen merkitystä uusiutuvaan perustuvan kansantaloutemme kestävänä perustana. Siksi sillä ei pitäisi edes ollakaan mitään sananvaltaa metsiimme ja niiden käyttöön, joista selvä pääosa on yksityisomaisuutta ja omistajiensa taloudellista toimintaa. Jos minä rakennan toisen tontille tai muutoin estän toisen laillista työtä ja elinkeinotoimintaa, joudun vastuuseen ja käräjille ja korvaamaan tekoni. 

Ilman korvausta ei EU:llakaan saa olla "oikeutta rakentaa toisten maille". 

Tätä se nyt kuitenkin tekee ennallistamisessaan ja siksi ennallistamispäätös on pakko saada kumotuksi.