Metsälakikohteista saatava omistajille täysi korvaus

Metsänomistajien saatava täysi korvaus metsälakikohteista

Suomalaisten yksityismetsissä on paljon ns. "Metsälakikohteita." Ennen vuosikymmenien ajan metsänomistajat itse ovat omatoimisesti halunneet huolehtia näistä kiitettävän hyvin, koska kyse oli usein omista lähteistä ja omista kalavesien rannoista. Myös metsien leimauksissa ja hakkuissa omistajat ottivat näitä huomioon ja maisemat säilyivät ja myös uudistuivat eläväksi metsäksi ja metsämaisemaksi

Sitten jossakin keksittiin käsite "Metsälakikohde". Tämä on jo lähtökohtaisesti ongelmallinen käsite, vaikka onkin hyvää tarkoittava. Eikö haluta luottaa yksityisiin maan ja metsän omistajiin? Eikö metsien sertifiointi olisi aivan riittävä? Toki on ollut metsänkäsittelyä, missä ei ole osattu tai haluttu ottaa huomioon niitä arvoja, mitkä talonpoikaisessa metsien käsittelyssä on kautta aikain tajuttu.

Nyt ylhäältä päin tulevat rajoitukset metsien talouskäyttöön tulevat estot tai rajoitukset koen vahvasti ei vain nöyryyttäviksi vaan ennen kaikkea yksityisomaisuuden käyttöä loukkaaviksi, ellei näistä makseta täyttä taloudellisen menetyksen korvausta metsän- ja maaomistajille.

Maanomistajalle ei riitä, että hän säilyttää maanomistuksen, mutta ei saa käyttää sitä. Kerrassaan mieletön tilanne!

Siksi pidän välttämättömänä, että metsäomaisuuden käytön lakisääteisistä rajoituksista myös maksetaan täysi korvaus jokaiselle maan ja metsän omistajalle, joiden maille ulkopuoliset noita määräävät. Jos metsäkiinteistöllä on jokien ja purojen rantoja, niistä kertyy rantojen molemmin puolin erittäin merkittävää taloudellista tuoton ja metsämaan arvon menetystä omistajilleen. Kuka olisi erityisemmin kiinnostunut kohteista, joita ei saa käyttää?

Siksi oikeusvaltiossa nämä käyttöarvon menetykset tulee täysimääräisesti korvata. Korvaus tulee määritellä vielä 30% menetyksen arviota korkeammaksi ja määritellä kohteen optimituoton mahdollisuuksien mukaan, jotta yksityisen omistajan oikeusturva olisi paremmin turvattu hintavaihteluiden ja virheiden eliminoimiseksi. Korvauksen tulee olla jatkuvaa, koska metsäkin kasvaisi jatkuvasti. Siksi kertakorvaus ei ole oikeudenmukainen menettely, ellei maanomista itse halua luopua omistamistaan kohteista ja päästää vieraita omistajia purojen varrelleen ja lähteilleen.

Lauri Oinonen

MHY-valtuutettu

Keuruu