Viivasuora rata Haapamäen risteysasemalta Ylivieskaan`?

 

Rautatiehallitus esitti viivasuoraa rataa Haapamäeltä Ylivieskaan vajaat sata vuotta sitten. Olisiko nyt sille tilausta, jos raidelevyttä käydään muuttamaan EU:n vaatimuksesta?

Vain harvat tietävät, että vajaat sata vuotta sitten Rautatiehallitus esitti viivasuoraa rataa Haapamäen risteysasemalta Ylivieskaan, mistä oli juuri avautunut rata Savon radalle Iisalmeen. Löysin parisen vuotta sitten tämän Rautatiehallituksen esittämän ratasuuntauksen tutkiessani Eduskunnan kirjastossa valtiopäiväasiakirjoja. En ollut aiemmin tällaisesta kuullutkaan. Miten asia sitten eteni, kun aikansa poliitikot tarttuivat siihen?

Ylivieskassa syntynyt ja Nivalassa tuolloin vaikuttanut Kyösti Kallio halusi radan pohjoispään liitekohdaksi Nivalan, Viljami Kalliokoski halusi radan kulkevan Halsuan kautta ja eri paikkakunnat halusivat radan uittoväyliensä nostopaikoille. Syntyi kova kilpailu radan reitistä ja ajatus viivasuorasta radasta Haapamäki-Ylivieska unohtui. Jyväskylä halusi radan suuntautuvan Haapamäen sijaan Suolahteen, mihin oli jo rata Jyväskylästä, koska Haapamäen kautta kolme vuosikymmentä aiemmin valmistunut Pohjanmaan rata oli yhdistetty poikittaisella  Haapamäki-Jyväskylä radalla Päijänteen ja Keiteleen tuolloin varsin merkittävään sisävesiliikenteeseen.

Viivasuora rataidea Haapamäki-Ylivieska alkoi kiemurrella eri paikkakuntien halujen mukaan ja valtakunnallinen näköala nopeasta radasta Helsingin ja Oulun välillä katosi. Rata viime sotien jälkeen sitten työllisyystöinä toteutui Haapajärvi-Suolahti radaksi, mikä oli jo alkuaankin  tuomittu "mieron tieksi" mutkittelunsa ja kevyen perusrakenteensa vuoksi. Puutavarakin alkoi kulkea kuorma-autoilla suoraan tehtaille ja latvavesien uitotkin hiljenivät.

Mutta nyt tuntuu olevan "hulluus huipussaan", kun EU alkaa vaatia Suomeen "eurooppalaista" raideleveyttä. Todellisuudessa EU-maista löytyy erilaisia raideleveyksiä ja tuskin eteläisessä Euroopassa on aikeitakaan muuttaa raideleveyksiä. EU:n vaatimukselle ei ole perusteita edes sotilaallisestikaan, koska panssarit ja ajoneuvot lasteineen kyetään siirtämään nopeasti ajamalla junista toisiin, jos tällaista tarvetta tulisi. Kun VR:n hallintoneuvoston jäsenenä sain käydä EU:n asianomaisessa virastossa, todettiin, että Suomen raideleveys on Suomen oma asia.

Nyt yhä EU-vaalien alla EU:n reitti edelleenkin näkyy kulkevan Saksan, Puolan, Suwalkin käytävän, Baltian maiden halki Suomenlahden ali tai yli Suomeen pääkaupunkiseudulle ja nykyisiä reittejä kohti pohjoista. Mutka reiteissä alkaa Tampereelta, koska Pohjanmaan rata ja läntiset valtatietkin kaartuvat mutkaa tehden lännen kautta Ouluun. Vain ruuhkainen ja monien liikenneonnettomuuksien nelostie on suora reitti.

Kun EU:n ajattelu Suomeen suuntautuvasta reitistä on tuo, minkä edellä toin esille, siihen sattuu ajatuksena osaltaan istuvan tuo vanha Rautatiehallituksen esitys viivasuorasta radasta Haapamäki-Ylivieska mitä parhaimmin. 

Jos Suomi kuuliaisena EU:n mallioppilaana kustannuksista välittämättä ryhtyy kuitenkin toteuttamaan "eurooppalaista" raidelevyttä, kuten pelkään ja Oulun kaupunginjohtaja innolla tuntuu kannattavan ja hulluudella ei ole mittaa, olisiko silloin ihan uusi "eurooppalaisen" raideleveyden päärata Haapamäki-Ylivieska osuudelta muihin ratoihin liittyen Rautatiehallituksen alkuperäisenä ideana mielenkiintoista nostaa esille? Miksi muuttaa nykyistä rataa Tampereelta Ylivieskaan, eikö voitaisi ajatella ihan uutta ja viivasuoraa reittiä, jos rahaa on pakko käyttää raideleveyksiin?

En kuitenkaan halua tuhlattavan rahaa mielettömään raideleveytemme muuttamiseen. Haluan entistäkin voimakkaammin panostettavan huoltovarmuudenkin vuoksi poikittaisiin ja Länsirannikollemme suuntautuviin reitteihin. Näin voitaisiin saada reitit Ruotsin ja Norjan kautta ohi Tanskan salmien läntiseen Eurooppaan ja transatlanttisiin yhteyksiin. Jäämeren radat mahdollisesti toimiessaankaan eivät riitä takaamaan koko Suomen huoltovarmuutta.

Lauri Oinonen